7/28/2015

kumpa voisin tatuoida taivaan iholleni



Untitled
Untitled Untitled
elämäni yhdeksästoista kesä valuu hiljaa läpi solujen, imeytyy kosteina, harmaina aamuina painamaan harteita.
muusta en saa otetta, viimeiset kaksi (kolme neljä kuusi neljätoista) kuukautta ovat lähinnä jättäneet ohutta, homekasvuston kaltaista rihmastoa ihon taipeisiin. muistan kyllä pääskyset, ne monet eri taivaat, lasinsirut jalkapohjien alla, äänet ja värit jossain aivokuorella.
ne eivät vain tunnu omilta, sillä puutun itse niistä muistijäljistä. ne ovat kuin unia, joissa katsoo vierestä itsensä kävelevän pinnan alle ja pudottavan marmorikuulia kymmenennestä kerroksesta asfalttiin.
elämäni yhdeksästoista kesä on myös kylmin, jonka muistan. pidän siitä, tyhjyys tuntuu luontevammalta viileässä. sängyssä makaaminen ei aiheuta niin suurta häpeää.
kaikki on mukavasti laimeampaa,
levinneitä vesivärejä ja yötaivaan harsopilviä.

7/14/2015

                                                                                      raskaana putoava valo
                                                                                 kaiken loputon painavuus
(valokin, vajotessaan vasten poskea lähinnä pölyisten ikkunaruutujen lävitse)

                                                             kaikki valuu hitaasti, slow-motion suicide
                       yritän pestä tupakanhajua kahvitahroja; arjen arpia irti hihoista,
                                                                                                ihon taipeista



                                             hajavaloa, en jätä varjoja (paitsi silmien alle)

                                             unessa makaan kasvimaassa,
                                             kasvot kohti maan syliä. päälleni valuu vuosien tomua
                                             mullaksi maatunut koiran sielu ja tunnen kuinka minusta aukeaa versoja,
                                                                                                    joita pienet,
                                                                                                    jo kahdeksanvuotiaan sormet tavoittelevat

7/01/2015

kuvia valoista



berlini2 verikirkko2 aurakalja elimäki22 lahe

                                        kertakäyttöfilmiä
(kertakäyttöhetkiä)
Venäjältä Pietarista aamukuuraisilta pelloilta terasseilta juna-asemilta ikkunalaudoilta jostain viimesyksystä tähän kevääseen (sekä paska skanneri)

elis kasvei trumpetti 
parveke2 puisto