3/03/2017

tänään
kahvipannu jää liedelle muutamaksi hetkeksi liian pitkäksi aikaa
muutamaksi hetkeksi niin
että purut nousevat kannuun saakka, raapivat kitalakea
aamut ovat yhtä synestesiaa, kun aistini kompastelevat kofeiinista
matalasta verensokerista, unista
hämmentyneinä toisiinsa ja ihoni näkee enemmän kuin silmäni koskaan

ilmassa törmäävät
äänet ja sähkömagneettisen spektrin ihmissilmällä havaittava osa
ristiaallokko: hankalaksi sen tekee se, että sen suunta ja koko vaihtelevat
(Tällainen aallokko saattaa aiheuttaa vaaran varsinkin henkilölle, joka liikkuu vedessä uiden. Lähde: Wikipedia)

taivaassa on halkio, josta valo siroaa kyyhkyjen päälle
kyyhkyjen siivistä siroaa päälleni ääni
värähdys, joka jatkuu ketjureaktiona hartioissa

kirjoitettu osio päättyy tähän
sillä seuraavaa säkeistöä en osannut käsitellä
kuin kehonkielellä
(siinä kielessä diskursseina toimivat poikki menneen solisluun vuoksi aavistuksen lysyyn painunut toinen lapa,
luita haurastuttava epävarmuus, pinttyneet liikeradat (esim. kun hiukset viedään korvan taa))

10/03/2016

10101010101010

tänä keväänä hiukset kasvoivat takaisin
hunajan värisinä kuin lupaus,
lohdutus, nousevan auringon
kehrä

nyt rastaiden siivenkärjet raapivat taivaan auki
ja lokakuu astuu alas raskain askelin
rankkasatein,
tämä kuunkierto on kosteaa villaa
kyteviä koivujen latvoja
katkeilevia hiuksia

Untitled
keväisin tulee varoa heikkoja jäitä
syksyisin tulee varoa heikkoja taivaita
erona kai vain
että toiseen pudotaan ja
toinen putoaa

9/12/2016

kuva eräästä päivästä, jona aurinko laski kello 19:50

kasvamisen löyhkä on vaihtunut kuolevaan
tuoksuun
kylven siinä, painan kasvojani manalan syliin
multaa kynsien alla, havunneulasia kielellä
pistävät sanat puhkovat reikiä poskien ihoon
päivät ovat valkeakuulaita
kuten omenat, läpikuultavia maultaan
happamia, puhki valottuneita taivaita
joilta syövyttävä kajo valuu rakennusten katoille
ja ikkunoista nukkuvan korviin

niin että elämisen äänet alkavat muistuttaa
lumisateen kohinaa (näyttöpäätteessä
porraskäytävässä murtuneita signaaleja)
Untitled
hiljaiseloa, mikään ei ole tuntunut oikealta kasvualustalta
lähinnä olemisen palasia siroteltuna sinne tänne
niin että kokonaiskuvaa on myöhemmin mahdotonta muodostaa
(on helpompi säilyä olemassa vain kangastuksenomaisena häivähdyksenä)


nyt olen uskaltanut seisahtua
monta tyhjää seinää täynnä pehmeää valoa
monta kuukautta auki
ajattelin että joko nyt olisi aika yrittää sulkea näitä jonnekin 
oikeiden kansien väliin

7/10/2016

light the fuse, hallelujah


Untitled

kuuntelen viisi kiloa kevyempiä ääniä
(viisi sävyä pimeämpiä)
jotain herää, kuulen utuisten unelmien nostavan taas päätään
pitkin selkärankaa
vielä ne uinuvat kuoressaan, kurottavat juuriaan kohti pehmeää kohtaa
jossain keuhkojeni välissä
olen pettynyt; talloin tämän kasvuston kertaalleen kumoon
(vai seisoinko vain vääristyneessä kuvassa,
aamun lakoon painamassa heinikossa?)
vaan monivuotiset vaivat vaatisivat kitkemistä, pitäisi kaivaa kädet multaan
nostaa päivänvaloon niitä kalpeita juurakoita,
sydämen povitaskuun talletettuja
häpeän värisiä kasvustoja

6/13/2016

echymosis


Untitled Untitled

päivät putoavat päälleni
kömpelöinä, kompastellen suoraan kasvoille

tähtiä silmissä, sokeana
yritän reagoida hapen kanssa oikein
saada aikaan jotain palavaa oikeaa tuntuvaa mutta
onnistun vain hitaassa palamisreaktiossa
ruosteeksikin sitä kutsutaan
se kiipeää pitkin sääriluuta
kylkikaarta

ainoina muistikuvina mustelmat
joita aamun valo minulle osoittaa
avautumassa pitkin (pehmennyttä) ihoa:

tässä kohtasin asfaltin
tässä kai ovenkarmin
tai ehkä sittenkin ihmisen, sinut

5/28/2016

olen


Untitled

seisonut vuoroveden taitteessa, taipeessa
missä kuu koskee hetken hartiaa, liikauttaa vesiä tasapainoelimessä
kaatuuko sitä tänään kohti taivasta vaiko kohti kalliota?
aavistuksia, pahoja ja hyviä puskee ihosta
nuput kutittavat korvanpieltä, kuiskaavat: missä seisot, tunnetko sen maan missä seisot
unet pesiytyvät, takertuvat tiukasti poskien pehmeään nukkaan
kurottavat kämmeniä silmille vielä valoisina tunteinakin
ja minä näen ihmisiä ja muistoja jostain toisesta maailmasta
pihanurmella hiekkatien mutkassa eineshyllyllä

kanin, jonka hautasin kenkälaatikossa vuosia sitten kriikunapuiden alle

Untitled

4/28/2016

pimeydestä pimeyttä vastaan



joki3
joki2

muistan odottaneeni valoa kuin jotain toismaailmallista
kuin ylösnousemusta, tai syntyvää lasta
(valokuvat viime keväistä ovat olleet kuin ultraäänikuvia;
erotatko varpaat, onkohan sillä isänsä kiharat hiukset?)

silti jään seisomaan verkkokalvot arkana
sen väkivallan alla
joka aukeaa nykyään jo kello 5:11 pitkin taivasta
tullessaan se repi auki järvenselät ja 
toi hengästyneet keuhkot, katupölyiset kasvot ja pelloille nousevat, unista tutut
tulvavedet